Jatkosodan alussa Suomen armeija oli paljon paremmin varustautunut kuin talvisodan aikana. Lisäksi Suomessa oli paljon saksalaisia sotilaita. Suomen hyökkäys eteni nopeasti syksyllä 1941, ja Suomi valloitti takaisin talvisodassa menetetyt alueet. Hyökkäys ei pysähtynyt vanhalle rajalle, vaan se jatkui Neuvostoliiton puolelle Itä-Karjalaan.
Jatkosodan aikana Suomen kansa ei ollut enää yhtä yhtenäinen kuin talvisodan aikana. Monet suomalaiset eivät hyväksyneet sitä, että Suomi hyökkäsi vanhan rajan yli Neuvostoliittoon. Sitä pidettiin ryöstöretkenä ja laittomana hyökkäyssotana. Armeijassa oli kuitenkin kova kuri. Jos joku kieltäytyi osallistumasta hyökkäykseen, hän saattoi saada rangaistukseksi kuoleman. Toisaalta monet suomalaiset kannattivat hyökkäyksen jatkamista vanhan rajan yli. He haaveilivat nationalismi-aatteen mukaisesta Suur-Suomesta. Se tarkoitti, että Suomeen liitettäisiin kaikki alueet, joissa asui suomen sukulaiskieliä puhuvia ihmisiä.
Jatkosodan hyökkäysvaihe päättyi vuoden 1941 lopussa. Sen jälkeen alkoi pitkä asemasodan vaihe. Suomen poliittinen johto jäi seuraamaan, mitä maailmansodan muilla rintamilla tapahtuu.