Teollisen vallankumouksen aiheuttama talouden kasvu ei hyödyttänyt kaikkia tasapuolisesti. Porvarit rikastuivat, ja heidän vaikutusvaltansa kasvoi yhteiskunnassa. Työläisten asema säilyi sen sijaan huonona. Työ tehtaissa oli raskasta ja vaarallista, palkat olivat huonoja ja elämä slummeissa kurjaa. Tehtaiden omistajia kiinnosti enemmän taloudellinen voitto kuin työläisten ongelmat.
Työläiset ymmärsivät pian, että tehtaiden omistajia voisi painostaa suurella joukolla. 1800-luvun puolivälissä työläiset alkoivat liittyä yhteen ja perustaa ammattiyhdistyksiä. Ne vaativat parempaa palkkaa, lyhyempiä työpäiviä ja turvallisempia työolosuhteita. Ammattiyhdistysten tehokkain painostuskeino oli lakko. Se tarkoitti, että kukaan ei mennyt töihin.
1800-luvulla saksalainen filosofi Karl Marx kiinnostui työläisten asemasta. Hänen mielestään luokkayhteiskunta oli epäoikeudenmukainen. Ratkaisuksi hän keksi uuden aatteen, sosialismin. Sen mukaan valtion pitäisi ottaa omistukseensa kaikki tehtaat, pankit ja maatilat. Ihmisillä ei olisi omaisuutta vaan kaikki olisi yhteistä. Esimerkiksi tehtaan tuottamaa voittoa ei annettaisi enää vain tehtaan omistajille vaan valtio jakaisi sen tasapuolisesti kaikille kansalaisille. Tällaista yhteiskuntaa kutsutaan kommunistiseksi.
Sosialismi-aatteen mukaisia työväenpuolueita alettiin perustaa 1800-luvun lopulla ympäri Eurooppaa. Sosialistisia puolueita oli erilaisia. Kommunistiset puolueet halusivat toteuttaa sosialismin väkivaltaisesti tekemällä vallankumouksen. Sosialidemokraattiset puolueet taas halusivat toimia laillisesti. Ne halusivat parantaa työläisten asemaa demokraattisesti, osallistumalla vaaleihin ja säätämällä uusia lakeja. Myös Suomeen perustettiin sosialidemokraattinen puolue 1900-luvun alussa.
Ammattiyhdistysten ja työväenpuolueiden vaatimukset alkoivat toteutua osittain 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Lapsityövoiman käyttöä rajoitettiin ja työturvallisuutta parannettiin. Työväen lapsille rakennettiin kouluja. Lopulta päivittäinen työaika rajattiin kahdeksaan tuntiin.
Uudistukset eivät sujuneet kuitenkaan kivuttomasti. Lakot, mielenosoitukset ja väkivaltaisuudet olivat yleisiä. Yhteiskunnan keski- ja yläluokka pelkäsivät sosialismia, koska se olisi tarkoittanut heille omaisuuden menettämistä ja työläisten valtaa. Venäjällä nämä pelot toteutuivat, kun maassa tehtiin kommunistinen vallankumous vuonna 1917. Venäjästä tuli maailman ensimmäinen kommunistinen valtio.