Vuonna 1919 hyväksytyn perustuslain mukaan Suomi oli demokraattinen tasavalta. Suomen demokratia oli kuitenkin vielä heikko. Sisällissodasta oli kulunut vasta vähän aikaa, eivätkä kaikki olleet tyytyväisiä eheytyspolitiikkaan. Yhteiskunnassa oli paljon vihaa, ja aikakausi oli Suomen historian väkivaltaisin.
Valkoinen äärioikeisto oli joutunut pettymään sisällissodan jälkeen. Suomeen ei saatu kuningasta, presidentiksi valittiin eheytyspolitiikkaa kannattanut Ståhlberg, ja sosiaalidemokraatit palasivat eduskuntaan. Lisäksi työläiset järjestivät jatkuvasti lakkoja ja kommunistit alkoivat järjestäytyä uudelleen.
Myös kommunistit olivat pettyneitä. He olivat hävinneet sisällissodan, ja työläiset olivat jakaantuneet kahtia. Enemmistö työläisistä oli nyt sosialidemokraatteja, jotka halusivat toimia laillisesti eduskunnan kautta. Kommunistien toiminta oli sen sijaan kielletty Suomessa. Kommunistit alkoivat toimia salaa erilaisten järjestöjen ja puolueiden kautta. Kommunistit saivat tukea Neuvostoliitolta, ja heidän tavoitteenaan oli uusi vallankumous.
1920-luvun lopussa alkoi maailmanlaajuinen talouslama, joka kärjisti tilannetta entisestään. Vuonna 1929 nuoret kommunistit järjestivät Lapualla juhlan, jossa pilkattiin porvareille tärkeitä arvoja, kuten isänmaallisuutta ja uskontoa. Paikalliset talonpojat raivostuivat siitä ja keskeyttivät juhlat repimällä paidat nuorten päältä. Tapahtumasta sai alkunsa äärioikeistolainen Lapuan liike.
Lapuan liikkeen tavoitteena oli kieltää vasemmiston toiminta ja tehdä Suomesta äärioikeiston diktatuuri. Lapuan liikkeen esikuvia olivat Italian fasistit ja Saksan natsit. Lapuan liike hyökkäsi aluksi kommunisteja vastaan. Kommunistien kirjapainoja poltettiin ja painokoneita tuhottiin. Kommunisteja kuljetettiin autolla Neuvostoliiton rajalle ja pakotettiin kävelemään rajan yli. Tällaisista kyydityksistä käytettiin nimeä muilutus. Suurin osa muilutuksista päättyi väkivaltaisesti.
Vuonna 1930 Lapuan liike järjesti suuren talonpoikaismarssin. Yli 10 000 Lapuan liikkeen kannattajaa marssi Helsinkiin esittämään vaatimuksiaan. Talonpoikaismarssin tavoitteena oli painostaa Suomen hallitusta eroamaan ja eduskuntaa hyväksymään kommunistien toimintaa rajoittavat lait. Hallitus, eduskunta ja presidentti pelkäsivät Lapuan liikkeen vallankumousta, ja ne suostuivat vaatimuksiin.
Talonpoikaismarssin jälkeen Lapuan liikkeen väkivalta lisääntyi. Työväentaloja tuhottiin ja ihmisiä pahoinpideltiin. Sanottiin, että Suomessa vallitsi Lapuan laki. Se tarkoitti, että Lapuan liikkeen jäsenet saivat tehdä mitä halusivat. Poliisi ja oikeuslaitos eivät halunneet tai uskaltaneet puuttua väkivaltaisuuksiin.
Monet suomalaiset kannattivat aluksi Lapuan liikettä, koska sen tavoitteena oli kommunismin tuhoaminen. Vuoteen 1930 mennessä kommunistien toiminta oli saatu loppumaan lähes kokonaan. Sen jälkeen Lapuan liikkeen hyökkäykset alkoivat kohdistua myös sosialidemokraatteja ja maltillisia porvareita vastaan. Syksyllä 1930 Lapuan liike muilutti entisen presidentin Ståhlbergin ja hänen vaimonsa. Se oli liikaa monille suomalaisille. Ståhlbergin muilutuksen jälkeen Lapuan liikkeen kannatus kääntyi laskuun.
Mäntsälän kapina oli Lapuan liikkeen viimeinen yritys nousta valtaan. Vuonna 1932 Lapuan liikkeen kannattajat keskeyttivät Mäntsälän työväentalolla sosialidemokraattien kokouksen. Sen jälkeen he kutsuivat kaikki suojeluskunnat mukaan kapinaan, jossa vaadittiin hallituksen eroamista ja sosialidemokraattien toiminnan kieltämistä. Kapina päättyi, kun presidentti Svinhufvud piti radiopuheen, jossa hän käski miehiä palaamaan kotiinsa ja lupasi, ettei tavallisia kapinaan osallistuneita miehiä rangaista. Mäntsälän kapinan jälkeen Lapuan liikkeen toiminta kiellettiin ja sen johtajat pidätettiin. Lapuan liikkeen toimintaa jatkoi Isänmaallinen Kansanliike, joka sitoutui kuitenkin noudattamaan Suomen lakia. Se ei saanut koskaan laajaa kannatusta.
Mäntsälän kapinan jälkeen poliittiset äärilaidat menettivät merkitystään ja Suomen demokratia vahvistui. Samaan aikaan Suomen talous alkoi kasvaa ja kansa muuttui yhtenäisemmäksi. Vuosikymmenen lopulla sisällissodan osapuolet SDP ja Maalaisliitto olivat ensimmäistä kertaa samassa hallituksessa. Hallituksesta käytettiin nimeä punamultahallitus. Se sääti useita lakeja, jotka jatkoivat eheytyspolitiikkaa. Köyhille perheille alettiin esimerkiksi jakaa ensimmäistä kertaa äitiyspakkauksia.
Suomen kansan kahtiajako ja yhteiskunnalliset ristiriidat eivät hävinneet kokonaan, mutta 1930-luvun lopussa suurin osa suomalaisista oli suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä. Työläiset ja entiset torpparit eivät suunnitelleet enää uutta vallankumousta, vaan kunnioittivat demokratiaa ja laillisuutta.