Nationalismin seurauksena monet Euroopan kansat kokivat kansallisen heräämisen ja alkoivat vaatia itsenäisyyttä. Siitä seurasi ongelmia, koska suurin osa Euroopan valtioista oli monikansallisia. Esimerkiksi Venäjällä ei ollut yhtenäistä kulttuuria, vaan sen alueella asui kymmeniä eri kansoja. Joillain kansoilla, kuten suomalaisilla, oli autonomia. Suomessa oli 1800-luvun lopulla esimerkiksi omat lait, raha, postilaitos ja armeija. Suomessa ei osattu puhua venäjää eikä venäläisillä ollut Suomessa kansalaisoikeuksia. Suomella oli jopa tulliraja Venäjän kanssa. Silti Suomi oli kiinteä osa Venäjän keisarikuntaa.
Nationalismi vaikutti joihinkin Euroopan alueisiin yhdistävästi. Nykyisen Saksan alueella oli 1800-luvulla paljon pieniä saksankielisiä valtioita. Nationalismin seurauksena ne yhdistyivät Saksan valtioksi vuonna 1871. Saksa teollistui nopeasti ja siitä tuli uusi suurvalta. Saksan yhdistyminen huolestutti muita Euroopan suurvaltoja. Ne alkoivat kilpailla siitä, millä valtiolla on eniten siirtomaita, suurin armeija ja eniten teollisuutta. Nationalismi muuttui Euroopassa fanaattiseksi kansalliskiihkoksi.
Nationalismi ja Saksan yhdistyminen vaikuttivat myös Suomeen. Venäjä koki yhdistyneen Saksan uhaksi. 1800-luvun lopulla venäläiset nationalistit alkoivat vaatia, että myös Venäjästä pitää tehdä vahva ja yhtenäinen valtio. Sen takia kaikilla Venäjän alueilla pitäisi olla sama Venäjän laki. Lisäksi kaikki Venäjän kansat pitäisi muuttaa venäläisiksi.
Suomen alue oli erityisen tärkeä Venäjälle, koska se oli lähellä Venäjän pääkaupunkia Pietaria. Venäläiset pelkäsivät, että Saksa tai jokin muu valtio voisi hyökätä Suomen kautta Pietariin. Silloin suomalaiset saattaisivat liittyä hyökkääjän puolelle.
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Venäjä alkoi rajoittaa Suomen autonomiaa. Samaan aikaan suomalaista kulttuuria alettiin muuttaa venäläiseksi. Tästä ajasta käytetään Suomessa nimeä sortokausi tai venäläistämiskausi. Venäjällä tästä ajasta käytetään nimeä yhtenäistämispolitiikan kausi.
Eurooppa vuosina 1871 – 1914.