Teollinen vallankumous mullisti porvareiden elämän. Heistä tuli nyt tehtaiden omistajia ja kauppiaita, joilla oli mahdollisuus rikastumiseen. Valtiot rajoittivat kuitenkin porvareiden elämää monin eri tavoin. Verot olivat korkeita ja kauppaa rajoitettiin tulleilla. Porvareilla ei ollut myöskään poliittisia oikeuksia. He eivät voineet vaikuttaa siihen, millainen yhteiskunta oli.

Porvariston aatteeksi tuli liberalismi eli vapaudenaate. Liberalismi vastusti kuninkaiden yksinvaltaa. Liberaalit vaativat kansalaisille äänioikeutta sekä mielipiteen- ja sananvapautta. Yksilön oikeudet olivat liberaalien mielestä tärkeämpiä kuin valtion oikeudet. Jokainen ihminen oli syntynyt vapaaksi syntyperästään ja uskonnostaan riippumatta. Jokainen ihminen oli myös vastuussa itse itsestään.

Liberaalit halusivat, että myös talous voisi toimia täysin vapaasti. Valtiot eivät saisi rajoittaa kaupankäyntiä ja yritysten toimintaa veroilla ja tulleilla. Ajateltiin, että jos valtio ei puutu talouden toimintaan, se hyödyttää lopulta koko yhteiskuntaa ja kaikkia ihmisiä.

Monet liberaalien toivomat uudistukset toteutuivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ranskasta tuli vuonna 1871 demokraattinen valtio, jossa kaikki miehet saivat äänioikeuden. Vähitellen demokratia laajeni myös muihin valtioihin. Naisia demokratia ei kuitenkaan vielä koskenut. Monet liberaalit ajattelivat, että äänioikeus kuului vain veroja maksaville miehille.

Myös taloutta vapautettiin 1800-luvulla. Se nopeutti teollistumista ja helpotti kaupankäyntiä valtioiden välillä. Kun sääty-yhteiskunta hävisi ja tilalle tuli luokkayhteiskunta, porvarit olivat voittajia. Heidän yhteiskunnallinen asemansa parani niin paljon, että 1800-lukua on alettu kutsua ”porvariston vuosisadaksi”.