1800-luvun puolivälin jälkeen sivistyneistön jäsenet, kuten papit ja opettajat, alkoivat perustaa kyliin ja kaupunkeihin yhdistyksiä. Niiden avulla yritettiin sivistää kansaa ja ratkaista yhteiskunnan ongelmia. Esimerkiksi vapaapalokunnat alkoivat suojella kyliä ja kaupunkeja tulipaloilta. Nuorisoseurat ja urheiluseurat järjestivät nuorille hyödyllistä toimintaa ja pitivät heidät pois pahanteosta. Raittiusyhdistykset halusivat ratkaista alkoholin käyttöön liittyvät ongelmat.

Yhdistykset rakensivat kyliin ja kaupunkeihin taloja, joissa ne järjestivät erilaista toimintaa. Niissä järjestettiin esimerkiksi teatteriesityksiä ja tansseja. Se kiinnosti monia tavallisia ihmisiä, ja he liittyivät yhdistyksiin. Talojen yhteydessä toimi usein myös kirjasto, jossa ihmiset saivat lukea ilmaiseksi lehtiä ja kirjoja.

Suomalaiset innostuivat yhdistyksistä ja pian myös köyhät ihmiset alkoivat perustaa niitä. Työläiset liittyivät yhteen ja perustivat työväenyhdistyksiä ja ammattiyhdistyksiä. Ne vaativat työläisille parempaa palkkaa, lyhyempiä työpäiviä ja turvallisempia työolosuhteita. Ammattiyhdistysten tehokkain painostuskeino oli lakko. Se tarkoitti, että kukaan ei mennyt töihin.

Helsingin muurareita pyydettiin mukaan yhteiseen kokoukseen vuonna 1910.

Myös naiset alkoivat vaatia parempaa asemaa yhteiskunnassa. Vuonna 1884 perustettiin Suomen naisyhdistys ja vuonna 1892 Unioni Naisasialiitto Suomessa. Ne halusivat tuoda esille naisten asemaan liittyvät ongelmat ja vaativat tasa-arvoa.

Naisten asema parani Suomessa 1800-luvun lopulla. Naimattomat naiset eivät olleet enää isänsä holhouksen alaisia. He saivat esimerkiksi päättää, menevätkö he työhön ja mitä he tekevät rahoillaan. Lisäksi tytöt saivat päättää itse, kenen kanssa he menevät naimisiin. Vanhempien kuollessa tyttäret perivät yhtä paljon kuin veljensä.

Naimisissa olevien naisten asema säilyi kuitenkin heikkona. He olivat edelleen miehensä holhouksen alaisia. Eroaminen oli vaikeaa, ja mies sai päättää esimerkiksi perheen raha-asioista ja siitä, meneekö nainen töihin vai ei. Naimisissa olevien naisten asema parani vasta 1920-luvulla.