Suomen ruotsinkielisellä sivistyneistöllä oli paljon yhteyksiä muualle Eurooppaan. He toivat Suomeen 1800-luvun alussa nationalismi-aatteen. Aluksi ruotsinkieliset yliopisto-opiskelijat kiinnostuivat suomenkielisestä kulttuurista. He halusivat osoittaa, että suomenkielisillä ihmisillä on oma historia ja kulttuuri. He alkoivat luoda tarinaa yhtenäisestä Suomen kansasta, joka ei ollut ruotsalainen eikä venäläinen.

Helsingin yliopiston opiskelijat perustivat vuonna 1830 Lauantaiseura-nimisen yhdistyksen. Sen tavoitteena oli edistää kansallisromanttista ajattelua. Lauantaiseuran jäsenet halusivat saada suomalaiset ajattelemaan, että he ovat oma kansa. Lauantaiseuran jäseniä olivat muun muassa Johan Ludvig Runeberg, Elias Lönnrot ja Johan Vilhelm Snellman.

Johan Ludvig Runeberg oli runoilija. Hän kirjoitti ruotsinkielisiä runoja, joissa ihailtiin köyhää suomenkielistä kansaa. Runebergin tunnetuin runo kertoo Saarijärven Paavo -nimisestä talonpojasta. Runossa Paavo on ahkera, sisukas, kunnollinen ja Jumalaa kunnioittava mies. Kylmä sää tappaa vuodesta toiseen Paavon kasvattaman viljan. Paavon perhe näkee nälkää ja vaimo joutuu laittamaan leivän sekaan puun kuorta. Paavo kuitenkin luottaa Jumalaan ja tekee kovasti töitä. Lopulta sää muuttuu hyväksi, ja Paavo saa viljaa. Silloin Paavon vaimo iloitsee ja sanoo, että nyt voidaan paistaa oikeaa leipää. Paavo rauhoittelee kuitenkin vaimoaan ja käskee häntä laittamaan edelleen puun kuorta leivän sekaan. Ylimääräisen viljan Paavo antaa naapurilleen, jonka viljan huono sää pilasi.

Runebergin tunnetuin teos on nimeltään Vänrikki Stoolin tarinat. Se kertoo Suomen sodasta 1808 – 1809. Kirjan mukaan Suomen armeija taisteli kunniakkaasti venäläisiä vastaan ja melkein voitti sodan. Vänrikki Stoolin tarinoiden sankari on suomalainen sotilas Sven Dufva. Dufva ei ole kovin älykäs, mutta hän taistelee urheasti ja kuolee lopulta sankarina. Runebergin mukaan sotilaan suurin onni oli kuolla isänmaan puolesta. Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo ”Maamme” on nykyään Suomen kansallislaulu.

Saarijärven Paavosta ja Sven Dufvasta tuli tärkeitä hahmoja, joihin Suomen kansa alkoi myöhemmin samaistua. Ne kertoivat suomalaisille, millaisia he olivat tai millaisia heidän pitäisi olla. Runebergin luoma kuva suomalaisuudesta ei ollut todellinen, vaan se kertoi enemmän runoilijan ja aikakauden ihanteista kuin suomalaisten oikeasta elämästä. Runeberg vaikutti kuitenkin runoillaan vahvasti suomalaiseen identiteettiin. Identiteetti tarkoittaa sitä, millaisia ihmiset ajattelevat olevansa.

Toinen merkittävä Lauantaiseuran jäsen oli Elias Lönnrot. Hän oli kiinnostunut suomalaisista kansanrunoista. Kansanrunot ovat runoja, joita ihmiset ovat kertoneet toisilleen suullisesti satojen vuosien ajan. Lönnrot matkusti Itä-Suomeen ja alkoi kirjoittaa paperille ihmisten kertomia runoja. Hän huomasi, että kansanrunoissa tietyt henkilöt ja tapahtumat toistuivat. Hän ajatteli, että runot kertovat Suomen kansan esihistoriasta eli ajasta ennen kristinuskoa. Kaikki runot eivät kuitenkaan sopineet yhteen. Lönnrot muokkasi runoja ja kirjoitti niiden pohjalta yhtenäisen tarinan. Runojen pohjalta julkaistiin vuonna 1835 Suomen kansalliseepos, Kalevala. Se kertoi suomalaisten historiasta runojen muodossa.

Kalevalalla oli suuri merkitys suomalaisille. Kalevala nähtiin todisteena siitä, että suomalaisilla on yhteinen historia ja kulttuuri. Lisäksi Kalevala osoitti, että suomen kielellä voidaan luoda korkeaa kirjallista kulttuuria. Kalevala sai huomiota myös ulkomailla ja se nosti suomalaisten kansallista itsetuntoa. Nykyään Kalevala on käännetty yli 60:lle eri kielelle.

Johan Vilhelm Snellman oli Lauantaiseuran jäsen, poliitikko ja fennomaanien johtaja. Fennomaanit olivat ryhmä suomalaisia, jotka halusivat aktiivisesti parantaa suomen kielen asemaa. Fennomaanit halusivat, että kaikki suomalaiset pääsevät kouluun ja että suomen kielestä tulee Suomen virallinen kieli. Heidän mukaansa myös ruotsinkielisen sivistyneistön pitäisi opiskella suomea. 1860-luvulla Snellman pääsi Suomen senaatin eli hallituksen jäseneksi. Hän vaikutti esimerkiksi siihen, että vuonna 1863 Venäjän keisari antoi kieliasetuksen. Sen mukaan suomen kielestä piti tehdä tasa-arvoinen ruotsin kielen kanssa. 1860-luvulla toteutettiin myös monia muita suomalaisia hyödyttäneitä uudistuksia. Kaupunkeihin alettiin perustaa suomenkielisiä kouluja. Lisäksi Suomi sai oman rahan, josta käytettiin nimeä markka.