Euroopassa elettiin 1700-luvun alussa sääty-yhteiskunnassa. Se tarkoitti, että yhteiskunta jakaantui neljään eri ryhmään eli säätyyn. Säädyt olivat aatelisto, papisto ja kolmas sääty. Jokaisella säädyllä oli oma tehtävänsä ja asemansa yhteiskunnassa. Aatelisto hallitsi ja keräsi veroja. Papisto käytti uskonnollista valtaa ja keräsi veroja. Kolmanteen säätyyn kuului monenlaisia ihmisiä, esimerkiksi maaseudun talonpoikia ja kaupunkien porvareita eli kauppiaita ja käsityöläisiä. Heitä kaikkia yhdisti velvollisuus tehdä työtä ja maksaa veroja ylemmille säädyille sekä kuninkaalle.

Sääty-yhteiskunnassa tavalliset ihmiset eivät voineet vaikuttaa siihen, millainen yhteiskunta oli. Ihmisillä ei ollut tietoa omista oikeuksistaan. He uskoivat, että sääty-yhteiskunta oli Jumalan luoma eikä sitä saanut muuttaa. Jos joku oli syntynyt esimerkiksi köyhäksi talonpojaksi, se oli ihmisten mielestä Jumalan tahto. Säädystä toiseen siirtyminen oli harvinaista. Kuninkaat olivat yksinvaltiaita, eikä heidän valtaansa kyseenalaistettu. Ihmiset ajattelivat, että kuninkaat olivat saaneet valtansa suoraan Jumalalta.

1700-luvun lopulla Euroopassa alkoi levitä uusia ajatuksia. Valistus oli ajattelutapa, joka korosti järkeä ja tieteellistä ajattelua uskonnon sijasta. Valistus kannusti ihmisiä kyseenalaistamaan kirkon, pappien ja kuninkaiden vallan. Sen seurauksena ihmiset alkoivat pitää sääty-yhteiskuntaa epäoikeudenmukaisena. Ihmiset alkoivat ajatella, että he voivat itse vaikuttaa siihen, millainen yhteiskunta on.

Vuonna 1789 Ranskassa kolmas sääty nousi kapinaan kuningasta vastaan. Näin alkoi Ranskan suuri vallankumous. Sen seurauksena kuningas joutui pois vallasta ja Ranskan sääty-yhteiskunta lopetettiin. Vallankumouksen aikana annettiin ihmisoikeuksien julistus, jossa sanottiin että kaikki ihmiset ovat syntyneet vapaiksi ja tasa-arvoisiksi. Lisäksi julistuksessa vaadittiin, että kaikkien kansalaisten pitäisi saada oikeus osallistua lakien säätämiseen.

Ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteet eivät kuitenkaan toteutuneet. Ranskan vallankumouksen johtajat joutuivat riitoihin keskenään ja alkoi vuosia kestänyt hirmuhallinnon aika. Sen aikana tuhansia ihmisiä murhattiin. Samaan aikaan Ranska joutui sotiin muiden Euroopan valtioiden kanssa. Sekavassa tilanteessa nuori upseeri Napoleon Bonaparte nousi valtaan ja teki itsestään Ranskan keisarin.

Napoleonista tuli itsevaltias ja monet Ranskan vallankumouksen uudistukset peruttiin. Vallankumouksen ajatukset tasa-arvosta, vapaudesta ja demokratiasta jäivät kuitenkin elämään ihmisten mieliin. Ne nousivat uudelleen esiin 1800-luvulla, kun ihmiset ympäri Euroopan alkoivat vaatia itselleen lisää vapauksia ja oikeuksia.

Ensimmäiset demokraattiset valtiot syntyivät Eurooppaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Ranskan vallankumouksen aikainen ihmisoikeuksien julistus on vielä nykyäänkin pohja eurooppalaisille arvoille. Ihmisoikeudet on kirjattu esimerkiksi Suomen perustuslakiin. Ne ovat myös Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnan perusta.

Ranskan vuoden 1789 vallankumous on niin merkittävä tapahtuma, että siitä alkaa kokonaan uusi aikakausi Euroopan historiassa. Samaan aikaan Isossa-Britanniassa tapahtui myös toinen suuri mullistus, josta käytetään nimeä teollinen vallankumous.